Ostoskori on tyhjä.
Ankkurin paino on yleisin harhaluulo ankkuroinnista. Todellisuudessa pito syntyy oikean ankkurityypin, riittävän kettingin ja vankkumattoman tekniikan yhdistelmästä. Juuri näissä asioissa moni veneilijä tekee kalliita virheitä. Olen vuosien varrella nähnyt liian monta uudenkarheaa venettä karilla, koska ankkurointitarvikkeet on valittu hinnan, ei ominaisuuksien perusteella. Halvin ei ole turvallisuudesta puhuttaessa koskaan halvin.
Unohda siis venetarvikeliikkeiden yleistaulukot, jotka tuijottavat vain veneen pituutta. Ne antavat suuntaa, mutta sivuuttavat tärkeimmät seikat: pohjan laadun ja ankkurin muotoilun. Raskas ja vääränmallinen ankkuri ei pidä missään, kun taas kevyempi ja fiksusti muotoiltu moderni ankkuri pureutuu pohjaan aggressiivisesti ja luotettavasti.
Onnistunut ankkurointi on kuin ketju, jonka lujuus mitataan sen heikoimman lenkin mukaan. Järjestelmä koostuu kolmesta osasta: ankkurista, ankkuriliinasta (ketinki, köysi tai yhdistelmä) ja liittimistä. Jos yksikin osa pettää, koko paketti on pettänyt.
Olen nähnyt laadukkaita ankkureita, jotka on kiinnitetty kuluneella köydellä ja ruosteisella sakkelilla – kuin laittaisi urheiluautoon mopon renkaat. Jokaiseen osaan on panostettava.
Mieti, missä veneilet. Suomen kivikot ja mutapohjaiset lahdet vaativat ankkurilta aivan eri asioita kuin Välimeren hiekkarannat. Koska yleisankkuri on aina kompromissi, kokeneet veneilijät varaavat usein mukaan kaksi erilaista ankkuria.
Markkinoilla on kymmeniä malleja, mutta ne jakautuvat muutamaan päätyyppiin. Käydään läpi yleisimmät ja niiden sopivuus Suomen olosuhteisiin.
Bruce-tyyppinen ankkuri: Monille tuttu ”yleisankkuri”. Se puree kohtuullisesti monenlaiseen pohjaan, erityisesti hiekkaan ja soraan. Sen heikkous on kallio- ja leväpohja, joista se ei saa otetta. Jos ankkuri alkaa laahata, se kaivautuu vain vaivoin uudelleen.
Danforth-tyyppinen ankkuri: Erinomainen pito painoonsa nähden pehmeissä pohjissa, kuten mudassa ja hiekassa. Leveiden lapiomaisten kynsiensä ansiosta se kaivautuu syvälle. Ongelmia syntyy, kun tuulen tai virran suunta kääntyy. Ankkuri voi irrota ja laahata pitkän matkan ennen kuin tarttuu uudelleen – jos tarttuu. Ei siis paras valinta ensisijaiseksi ankkuriksi tuulisille selille.
Plow- eli aura-ankkurit (CQR, Delta): Askel parempaan suuntaan. Nämä kaivautuvat Brucea luotettavammin ja asettuvat yleensä uudelleen, jos virtaus kääntyy. Hyviä yleisankkureita, mutta markkinoille on tullut tehokkaampiakin malleja.
Uuden sukupolven ankkurit (Rocna, Manson, Spade): Asiantuntijan valinta. Nämä ankkurit on suunniteltu pureutumaan pohjaan aggressiivisesti ja nopeasti. Niiden turvakaari kääntää ankkurin aina oikeaan asentoon pohjakosketuksessa. Ne pitävät lähes kaikilla pohjilla kalliota lukuun ottamatta ja asettuvat erittäin luotettavasti uudelleen. Vaikka ne ovat kalliimpia, investointi maksaa itsensä takaisin mielenrauhana. Kun ankkuri on kerran pitänyt myrskypuuskassa, sen arvoa ei enää kyseenalaista.
Naara- eli kallioankkuri: Jokaisen Suomen vesillä liikkuvan ehdoton varuste. Tätä ei ole tarkoitettu yöpymiseen, vaan tilapäiseen kiinnittymiseen kalliorantaan. Valitse malli, jonka sakarat saa tarvittaessa vääntää suoraksi, jos se juuttuu kivenkoloon.
Ankkuri tarvitsee parikseen oikeanlaisen ankkuriliinan. Valinta kettingin ja köyden välillä vaikuttaa suoraan ankkuroinnin pitoon ja turvallisuuteen.
Täysketinki: Ammattilaisen ja pitkän matkan purjehtijan valinta. Ketinki on painavaa, mikä on tässä tapauksessa hyvä. Sen paino muodostaa kaaren, joka vaimentaa tehokkaasti aallokon ja puuskien nykäisyjä. Tämä pitää ankkuriin kohdistuvan vedon vaakatasossa, mikä on pidon kannalta kriittistä. Lisäksi ketinki kestää pohjan hankausta lähes ikuisesti. Haittapuolina ovat paino, hinta ja kolina ankkuriboksissa.
Köysi ja ketjujatke: Yleisin ja usein järkevin ratkaisu huviveneisiin. Ankkuriin liitetään 5–15 metriä ketinkiä, ja loppuosa on ankkurointiin tarkoitettua köyttä. Ketinki hoitaa kaksi tehtävää: se lisää painoa ankkurin päähän pitäen vedon oikeassa kulmassa ja kestää pohjan hankausta. Hyvä nyrkkisääntö kettingin pituudeksi on vähintään veneen pituus. Köydeksi kannattaa valita laadukas, uppoava ja joustava materiaali, kuten polyesteri. Me Captains Shopissa luotamme esimerkiksi Marlow-köysiin, jotka on suunniteltu kestämään kovaa merenkäyntiä.
Ankkuriliina: Litteä, kelalla myytävä ankkuriliina on kätevä peräankkuroinnissa ja tilapäisessä käytössä. Se on kevyt ja helppo säilyttää, mutta se ei sovi ensisijaiseksi ankkuriliinaksi avomerelle tai yöpymiseen. Siitä puuttuu kettingin paino ja kulutuskestävyys, ja se voi katketa terävään kiveen tai simpukkaan.
Parhaatkaan ankkurointitarvikkeet eivät auta, jos tekniikka pettää. Väärä ankkurointi on yksi yleisimmistä syistä venevahinkoihin.
Suunnittele paikka: Tarkasta merikartasta syvyys ja pohjan laatu. Varmista, että ympärillä on riittävästi tilaa veneen kääntyä tuulen mukana (svengaustila) osumatta muihin veneisiin tai karikkoihin.
Lähesty vastatuuleen: Aja hitaasti kohti paikkaa, johon aiot ankkurin pudottaa. Vastatuuleen tai -virtaan ajaessa vene pysyy paremmin hallinnassa.
Pysäytä ja laske: Pysäytä vene ankkurointipaikalle ja ala peruuttaa hitaasti samalla, kun lasket ankkuria hallitusti. Älä heitä ankkuria ja ketjunkasaa sen päälle – se on varmin tapa sotkea ketinki ankkurin kynsiin, jolloin se ei pidä.
Laske riittävästi liinaa: Tämä on kriittisin vaihe. Liinan pituuden suhde veden syvyyteen tulisi olla normaalikelillä vähintään 7:1. Jos syvyys on 8 metriä, laske vähintään 56 metriä köyttä tai ketinkiä. Kovassa tuulessa suhde kannattaa nostaa jopa 10:1:een. Liian lyhyt liina nostaa ankkurin vartta pystyyn ja irrottaa sen pohjasta.
Varmista pito: Kun liinaa on ulkona riittävästi, anna ankkurin kaivautua hetki. Kiristä sitten ankkuriliina ja anna veneen vedon asettaa ankkuri kunnolla. Voit varmistaa pidon käyttämällä moottorilla kevyesti pakkia. Tarkkaile kiintopisteitä maissa (esim. kaksi kohdetta linjassa) varmistaaksesi, ettei vene laahaa.
Älä säästä ankkuroinnissa. Se on veneesi tärkein vakuutus luonnon armoilla. Panostamalla laadukkaisiin ankkurointitarvikkeisiin ja opettelemalla oikean tekniikan et osta vain metallia ja köyttä, vaan mielenrauhaa. Jos olet epävarma, tule käymään myymälässämme Lauttasaaressa, niin katsotaan yhdessä veneellesi sopiva paketti kattavasta venetarvikkeiden valikoimastamme.
Unohda hetkeksi paino – ankkurin tyyppi ja muotoilu ratkaisevat pidon. Nykyaikainen ja hyvin suunniteltu 10 kilon ankkuri pitää paremmin kuin vanhanaikainen 20-kiloinen möhkäle. Valitse ankkuri ensisijaisesti pohjan tyypin mukaan ja tarkista sitten valmistajan suositus veneesi koolle. Paino on vasta kolmas kriteeri.
Ei, jos kyse on veneen pääankkurista. Tarvitset aina vähintään 5–10 metriä ketinkiä ankkurin ja köyden väliin. Ketinki lisää painoa, parantaa vetoa ja suojaa köyttä pohjan hankaukselta. Pelkkä köysi sopii vain kevyeen tilapäiskäyttöön suojaisissa paikoissa tai peräankkurin liinaksi.
Yhtä ainoaa parasta ankkuria ei ole. Paras ratkaisu on yhdistelmä: pääankkuriksi uuden sukupolven ankkuri (kuten Rocna-tyyppinen), joka puree tehokkaasti useimpiin pohjiin. Toiseksi ankkuriksi kannattaa varata naara- eli kallioankkuri, joka on välttämätön Suomen kivikkorannoilla.
Nyrkkisääntö on helppo: laske liinaa vähintään seitsemän kertaa veden syvyyden verran (7:1). Kovassa tuulessa tai aallokossa suhde on syytä nostaa kymmeneen (10:1). Jos ankkuroit 10 metrin syvyyteen, tarvitset siis normaalisti 70 metriä ja kovalla kelillä vähintään 100 metriä liinaa. Liian lyhyt liina on varmin tapa ajautua karille.